Hei kaikille! Minua pyydettiin hieman kirjoittamaan asioista lentopallon ympärillä ja miten ollaan tässä pisteessä tällä hetkellä. Mukaan mahtuu niin hyvin tehtyjä töitä(pitkiä päiviä ja välillä öitä) sekä aina ripaus onnea ja sattumaa. Kun arviolta yhdeksän vuotta sitten aloin valmentamaan Kuopiossa Puijo Wolleyn B-tyttöjä samalla kun vielä pelasin miesten 1-sarjaa, oli siinä opiskelujen lisäksi aika paljon tekemistä. En vielä silloin tiennyt että lentopallo olisi jossain vaiheessa työuraani päätoiminen työni. Näin se elämä kuljettaa ja taas ollaan kauden kynnyksellä. Pelaaminen jäi ja valmentamisen rooli kasvoi kun hyppäsin PuWossa naisten edustusjoukkueen puikkoihin. Itseä hieman arvelutti riittääkö ammattitaito tuleviin haasteisiin mutta sain hienoa oppia ympärillä olleilta ihmisiltä. Siitä on tultu pitkä matka niin ihmisenä kun valmentajana tähän päivään. Olen äärimmäisen kiitollinen että sain rakentaa Kuopiossa omaa ”valmentaja-minää” rauhassa, vietin naisten edustusjoukkueen päävalmentajana kokonaiset neljä kautta. Samaan aikaan toimin seuran junioripuolen valmennuspäällikkönä joten päivät täyttyi lentopallosta mutta kyllästymistä ei näkyvissä ollut, päinvastoin. Kaksi viimeisintä kautta opin elämään satakuntalaista arkea Huittisissa mutta oppimatta se jäi. Savolaisuus ei paiskannut kättä satakuntalaisuuden kanssa puolimatkassa kuten sanonta kuuluu. Mukaan on mahtunut paljon ylä- ja alamäkiä!

Kun kesäkuun alussa taas ”lyötiin kädet multaan” ja kauden 2018-2019 tarina sai konkreettisen alkunsa niin tuntui että tässä on vaikka kuinka jälleen aikaa rakentaa ja hioa asioita ennenkuin kausi ja pelit alkaa. Niin vaan meni kesä helteitä ihmetellessä ja hattua nostan tytöille jotka aamusta ja illasta toiseen laittoivat itseään likoon kehittymisen toivossa. Paljon on menty eteenpäin ja matka jatkuu. Valmentajana aina tuntuu että aika loppuu kesken mutta se kuuluu tähän työhön. Kun puhutaan kehittymisestä niin se urakka ei tekemällä lopu. Joukkue on ollut pääosiltaan koossa jo nyt reilun kuukauden kun saimme kun saimme viimeiset pelaajat mukaan syyskuun alussa. Sinä aikana on tutustuttu toisiin, toisten tapoihin, käyttäytymiseen ja istutettu oma itsensä siihen muiden sekaan. Kun kulttuureita joukkueessa on tällä hetkellä erilaisia ja jokaisella pelaajalla on oma tarina menneisyydestä, voi vain ennen hitsautumista toivoa että asiat loksahtaa kohdalleen luonnollisesti. Nyt kuherruskuukauden jälkeen voi levollisin mielin sanoa että asiat on todella hyvin. Voidaan keskittyä olennaisiin asioi mitä tulee pelaamiseen. Työt jatkuu mutta ollaan monta askelta rikkaampia jo tässä vaiheessa kun kulttuuri myös meidän joukkueeseen alkaa löytämään oman tärkeän roolinsa. Kun jälleen pelit ottavat sen tärkeimmän roolin arjessa tästä eteenpäin, alkaa tarinan kerronnassa ikäänkuin uusi luku. Sen luvun meillä kirjoittavat arjen päätähdet eli pelaajat.

Haluan toivottaa jokaisen teistä mukaan tähän tarinaan, kirjoitetaan siitä ikimuistettava mikä saa onnellisen lopun!

Arttu Keränen

Päävalmentaja

LP Kangasala