Alkusyksy on kulunut hurjaa vauhtia; kuukauden verran ollaan treenailtu (lähes) koko porukan kesken ja nyt on jo viimeisetkin harjoituspelit pelattu ennen kauden aloitusta. Vaikkei yhteisiä harjoitusviikkoja ole tuon enempää vielä takana, ovat harjoituspelit luvanneet kuitenkin hyvää tulevaa kautta ajatellen. Pari viikkoa meillä on vielä aikaa hioa pelikuvioita (ja tuuletuksia) kuntoon ennen kauden avauspeliä – ja voi juku, kuinka hyvältä tuntuukaan pukea taas LP Kangasalan paita päälle ja astella tuttuun Pitkäjärven koulun saliin kaivamaan palloja peliin. Uskon ja toivon, että tulevalla kaudella naisten Mestaruusliiga on edelliskausiakin tasaisempi ja joukkueilla on tarjota katsojille taas sydämentykytyksiä aiheuttavia jännitysnäytelmiä ja pitkiä palloralleja. En voi myöskään valehdella, etteikö mitalinkiilto olisi silmissämme jo syksystä lähtien. Ennen kevään ratkaisupelejä on kuitenkin vielä runsaasti töitä paiskittavana.
Viime vuosi Sveitsissä toi minulle rutkasti kokemusta ja oppia niin lajillisesti kuin kentän ulkopuoleltakin lentopalloilijan elämästä. Toivottavasti opit näkyvät tulevalla kaudella myös katsomoon ja pystyn osaltani auttamaan joukkuetta yhä tasaisempiin ja laadukkaampiin peliesityksiin. Opin ja oivalsin myös entistä paremmin sen, kuinka suuri merkitys on niillä ihmisillä, joiden kanssa hallilla aikaa kulutamme. Nyt en puhu pelkästään joukkuehengen tärkeydestä tai hyvästä valmentaja-pelaaja –suhteesta, sillä kaikki tietävät kyllä niiden merkityksen joukkueurheilussa. Nyt puhun kaikista niistä ihmisistä, jotka jollain tavalla ovat osa seuran toimintaa – seuran johtohenkilöt, talkoolaiset, juniorit, katsojat. Kaikki he tekevät pelaajien lisäksi seurasta sen näköisen, mitä se onkaan. Kiitän suuresti siis kaikkia teitä, jotka olette moikanneet minulle iloisesti hallilla nähdessämme, kannustaneet tiukoissa tilanteissa tai tulleet toivottamaan tsemppiä seuraavaan peliin heikosti sujuneen ottelun jälkeen, järjestäneet ottelutapahtumia vapaa-ajallanne tai toivottaneet minut taas tervetulleeksi takaisin vuoden tauon jälkeen – KIITOS!
Lopulta lentopallo on kuitenkin sitä ihan samaa lentopalloa, pelasitpa sitä missä päin maailmaa tahansa. Uskallan väittää, ettei kaikkialla maailmassa ole kuitenkaan tällaista yhteisöllisyyttä, mitä Kangasalla on. On hienoa pelata seuralle ja ihmisille, jotka ovat tehneet oloni kotoisaksi, pitäneet minusta huolta ja jaksaneet kannustaa jo neljän kauden ajan. Innolla aloitan pian viidennen kauteni LP Kangasalan pelipaidassa.
#5 Tiiamari ”Tintti” Sievänen
